18 maj 2014

Saarna: 4. pääsiäisen jälkeinen sunnuntai (MF)


Martin Fagerudd:
Nimi joka vie perille
18.5.2014 klo 10
 Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkko
Kaatuneitten muistopäivä
Joh. 17:6-10

Nimien avulla tunnistamme ja tunnemme toisemme ja kaikki muukin mikä on olemassa. Nimet auttavat meitä ymmärtämään elämää, niin että pystymme käsittämään ympäristöämme. Nimet ovat tärkeitä. Raamatussakin kerrotaan että ihmisen ensimmäinen teko on antaa  nimi kakille eläimille.
Jeesus mainitsee esirukouksessaan ensimmäiseksi että hän on ilmoittanut Jumalan nimen opetuslapsilleen. Esirukous päättää hänen Jeesuksen jäähyväispuheensa. Tietenkin he jo tuntevat Jumalan nimen. He tietävät että Raamattu kertoo Jumalan ilmoittaneen nimensä kun hän antoi Moosekselle tehtävän vapauttaa kansansa orjuudesta. Jotta Mooses pystyisi kertomaan kuka hänelle antoi tehtävän hän kysyy Jumalalta  "Kun minä menen israelilaisten luo ja sanon heille, että heidän isiensä Jumala on lähettänyt minut heidän luokseen, he kysyvät minulta: 'Mikä on hänen nimensä?' Mitä minä heille silloin sanon?" Silloin Mooses saa Jumalan arvoituksellisen vastauksen "Minä olen se joka olen.” Hän sanoi vielä: "Näin sinun tulee sanoa israelilaisille: 'Minä-olen on lähettänyt minut teidän luoksenne.'"
Jumala paljastaa arvoituksellisen nimensä "Minä olen se joka olen.” Sehän ei yhtäältä ole nimi eikä Jumala toisaalta paljasta sitä. Hän olisi yhtä hyvin voinut vastata että minun nimelläni ei tässä ole mitään merkitystä. Kun Jumala sanoo "Minä olen se joka olen” hän välttää jostakin syystä kertomasta nimeään. Eikä hän näin ollen kerro mitään olemuksestaan. Hän tahtoo säilyttää vapautensa, jottei ihminen pystyisi manipuloimaan häntä omien itsekkäiden tarkoitusperiensä vuoksi.
Jumala paljastaa kuitenkin vain sen verran olemuksestaan mitä ihmisen on hyödyllistä tietää. Kun Jumala sanoo että hän on, ei se merkitse pelkästään että hän on olemassa, vaan että hän on myös lähellä ja toimii. Mooses tyytyi vastaukseen. Kun Jumala vapautti kansansa niin kansa saa vastaanottaa Jumalan tahdon lain tauluissa Mooseksen välityksellä. Jumalan nimi kirkastuu entisestään.
Mitä muuta Jeesus on sitten ilmoittanut opetuslapsilleen Jumalan nimestä? Jeesus sanoo pitkässä jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen että hän menee takaisin Isän luokse. Puheessaan hän käsittelee sitä miten seurakunnan käy kun hän on poissa.  Puuheensa lopussa hän rukoilee seurakuntansa puolesta ja sanoo että seurakunta elää Jumalan ja Jeesuksen rakkauden ympäröimänä ja Pyhän Hengen täyttämänä.
Jeesus pitää puheensa tehtyään kaikki tunnustekonsa alkaen Kaanaan häistä ja päättyen Lasarokseen kuolleista herättämiseen. Vaikka Jeesu tahtoi teoillaan herättää ihmisissä uskoa, niin ne ovat syynä hänen kuolemaansa. Juuri kuolemansa edellä Jeesus rukoilee seurakuntansa puolesta, joka jää maailmaan, että sillä olisi ilo.
Jeesuksen esirukous on hänen viimeinen tekonsa ennen vangitsemistaan. Esirukous, josta Johanneksen evankeliumi tänään kertoo, poikkeaa melko paljon Jeesuksen viimeisestä rukouksesta kolmessa ensimmäisessa evankeliumissa. Niissä Jeesuksen rukous Getsemanen puutarhassa on ahdistuneen kamppailu kärsimyksensä edellä. Jeesus on rukouksessaan kasvotusten Jumalan kanssa mutta hän on ahdistunut ja tuskainen kohta koittavasta kärsimyksestä.
Johanneksen evankeliumi ei kerro että Jeesus olisi ahdistunut tai tuskainen rukoilessaan. Hän tietää että hänen kärsimyksensä ja kuolemansa on lähellä, mutta ne tuottavat paljon kunniaa Jumalalle niin kuin Jeesuksellekin. Jeesus näkee kuolemansa suurena voittona ja siksi sillä on niin suuri arvo. Jeesus on sen tähden levollinen ja rauhallinen. Hän tietää että sekä hänen elämänsä että kuolemansa ovat Jumalan käsissä. Tästä saa sellaisen käsityksen kuin että hän jo olisi Isänsä luona taivaassa.
Jeesus täyttää tehtävänsä kun hän kuolee. Silloin hän juuri antaa ulottuvuuden Jumalan nimelle. Juuri silloin Jumalan nimi ja hänen syvin olemuksensa ilmoitetaan. Jumalan syvin olemus on hänen rakkautensa maailmaa kohtaan, vaikka maailman tapa rakastaa on pettää ja tappaa. Jumalan rakkaus ei aikaisemminkaan ole ollut mikään salaisuus, mutta ilmoitetaan havaittavasti, samalla kun kerrotaan että iankaikkiseen elämään Jumalan rakkaudelle riittää usko hänen ainoaan Poikaansa.
Jumala on halunnut alusta saakka ilmoittaa sisimmän olemuksensa eli rakkautensa, mutta teki sen vasta kun aika oli täyttynyt. Jumalan tapa rakastaa on antaa elämä. Ensiksi hän herättääkin Jeesuksen kuolleista jolle hän antaa elämän joka ei kuole. Jeesus on jo sanonut jäähyväispuheensa johdannossa miten me tähän suhtautusimme ”Älköön sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun.”
Usko ei ole pelkästään puheen vaan koko evankeliumin pääajatus. Tämän Jumala alleviivaa kutsumalla meitä jokaista omalla nimellämme. Jeesukseen uskoen joka on ”..tie, totuus ja elämä” seurakunta tuntee tien Jumalan luokse. Tämä on sen nimen tuntemista joka vie Isän luo.

Inga kommentarer: