07 december 2016

PREDIKAN: SJÄLVSTÄNDIGHETSDAGEN (MF)

Martin Fagerudd
Om gränser - Rajoista
Jo sata vuotta ennen itsenäisyyttämme Venäjän suuriruhtinas Aleksanteri I korotti Valtiopäivien lopulla pitämässään puheessaan Suomen kansakuntien joukkoon.  Jo silloin syntyi Suomi kansakuntana. Suuriruhtinas Aleksanterilla oli tietty tarkoitus; Venäjän kannalta oli olennaista, että valtakunnan luoteisraja saataisiin mahdollisimman pian rauhoitettua.
Raja on mielenkiintoinen ilmiö. Henkisiä rajoja asetetaan lapsille jotta he osaisivat erottaa oikean väärästä. Suomella on lakeja jotta kansalaiset tietäisivät mitä on hyväksyttyä ja mitä ei. Maallamme on fyysiset rajat jotta kaikki tietäisivät missä Suomi alkaa ja loppuu. Olemme kansana kokeneet rajan eri tavalla eri aikoina. Nykyään moni toivoo että rajat olisi kiinni. Tämä on eräällä tavalla niin kuin itsenäisyytemme alkuaikoina, kun ihmisiä virtasi rajan puolelta toiselle esteettä. Viime vuosisadalla sekä rajojen siirtely että rajojen luominen oli usein osasyynä sotiin. Raja on myös yhteydessä kansallisvaltio -aatteeseen.
Raamatusta löytyy muuten kiinnostava, historiallinen kertomus miten erästä rajaa luotiin. Kertomus kuulu myös johtajuuskirjallisuuden klassikkoihin. Kirja kertoo eräästä Babylonian pakkosiirtolaisuudessa elävästä henkilöstä nimeltä Nehemia. Pakkosiirtolaisuuden herättämistä mielikuvista huolimatta Nehemian elämä Baabelin vankeudessa ei ollut ankeaa. Hän oli onnistunut kohoamaan kuninkaan hovissa juomanlaskijaksi, mikä kertoo jotakin hänen kyvyistään. Sydämessään hän oli kuitenkin kotona.

Kära vänner. När Nehemia hör av sin bror Hanan, att de som återvänt till Juudéen levde i stort elände och skam blir han upprörd och djupt berörd. Nehemia beslöt att resa hem av medkänsla försitt folk.
Han tar sig an uppgiften att leda återuppbyggnadsarbetena i Jerusalem. Han upptäckte nämligen en viktig sak. Hans folk som hade förlorat sina gränser, var mycket sårbart.
På vägen hem stöter Nehemia på horoniten Sanvallat och ammoniten Tobia, som hade fått höra om Nehemias planer. Det hade gjort dem ursinniga. Judeen hade nämligen tillhört Samarien, så det är klart att Sanvallat känner sig hotad när Jerusalem befästs på nytt.
Nehemia förstår att han måste förutse ett yttre motstånd mot sitt arbete. För att få så fort som möjligt en realistisk bild av återuppbyggnaden av murarna, så arbetar han noggrant både ytterom och innanför muren. Sanvallat igen försöker på många olika sätt störa byggarnas arbete och göra dem missmodiga.
De som bygger måste övervinna det yttre motståndet. Men ju längre arbetet framskrider desto räddare blir fienden. Motståndarna försökte t.o.m. konspirera men deras sammansvärjning avslöjades.

Nehemia ymmärtää että hän joutuu ennakoimaan vaikeuksia työlleen. Nehemian rakennustyölle löytyi ulkoista vastustusta. Merkillistä kyllä kansa ja sen johtajat olivat tottuneet raunioihin. Siksi vastustus ei nouse pelkästään vain ulkoa, vaan myös sisältä. Nehemia käsitteli ulkoista vastarintaa rohkaisemalla rakentajia: työtä kannattaa jatkaa ja hän vetoaa taisteluun veljien, poikien ja tyttärien, vaimojen ja kotien puolesta. Tämä antoi merkityksen työlle. Mutta jatkuva varuillaanolo, työn ulkoiset uhat ja työn fyysinen rasitus alkoivat käydä rakentajien voimille. Into oli poissa ja toivottomuus alkoi levitä.
Ulkoisesta vastustuksesta ja sisäisestä väsymyksestä huolimatta muurin rakentaminen edistyi suunnitelman mukaisesti ja kaupunkilaisten turvallisuuden tunne lisääntyi. Muurin valmistuttua portitkin valmistuivat.
Tässä vaiheessa Nehemia järjestää jumalanpalveluselämän uudelleen. Hän määrää pappien tehtävät ja palvelusvuorot ja ilmoittaa milloin polttopuut ja uutislahjat on toimitettava temppeliin. Ennen kuin Nehemia antaa käskyn porttien avaamiselle ja sulkemiselle niin hän vielä luetuttaa lain, missä sanotaan kaikkein tärkeimmät asiat uskosta Jumalaan sekä rakkaudesta lähimmäiseen että siitä että muukalaisia on kohdeltava reilusti. Tämän tehtyään Nehemia asettaa veljensä Hananin ja linnanpäällikkö Hananjan Jerusalemin johtoon ja lopuksi antaa määräykset porttien avaamisesta ja sulkemisesta.
Nyt kun on muurit ja portit, niin liikennettä voi kontrolloida. Porttien avaamisen ja sulkemisen avulla Jerusalem kävi vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa. Nehemia viestittää porttien sulkemisella ja avaamisella arvomaailmansa ympärillä elävälle kansalle, että tässä asuu kansa joka elää uskonsa ja arvoperustansa mukaisesti. Lopuksi hän muistuttaa - Juhlikaa myös! Ei iloitsematta voi palvella.
När Nehemia låter läsa lagen för sitt folk förrän han bestämmer om när portarna skall öppnas och stängas så menar han att det är viktigt att förstå grunden till varför portarna öppnas och stängs. Det är klart att portarna stängs för att trygga stadens invånares liv. Men de öppnas därför att det är livsviktigt att stå i växelverkan med dem som bor utanför. Inte minst med tanke på dem som sökte skydd innanför stadens murar. Sådana fanns det också. Innanför Jerusalems murar har det allt bott mycket folk som kommit dit fjärran ifrån. Guds ord som de alla hade hört, visste att det garanterade alla frid, även främlingar, som var på resa och bara besökte staden.
Jesus betonar i dag, att även om alla folk har gränser, så på ett plan skall det inte finnas gränser. Den som vill vara störst skall vara den andras tjänare. Det innebär att vi inte gör skillnad på folk och folk, på människor och människor. Var och en är den andras tjänare. Jesus Kristus som är vårt exempel, har tjänat oss genom att ge sitt liv för oss, för att alla skall ha liv. Därför är vi alla systrar och bröder, och när vi är det, då är vi verkligen vår himmelske Faders barn.

Inga kommentarer: