26 september 2009

Saarna: 17. helluntain jälkeinen sunnuntai

Ben Thilman:
Jeesus antaa elämän
Vuosaaren kirkko 27.9.09
Joh 5:19-21
Hyvät Ystävät
Tämän päivän evankeliumitekstissä kohtaamme Jeesuksen joka ei pöyhkeile taidoillaan tai kyvyillään. Hän muistuttaa mistä elämää antava voima tulee, Isältä, Jumalalta. Päivän evankeliumitekstiä edeltää tapahtuma jossa Jeesus parantaa liikkumakyvyttömän miehen ja kehottaa häntä kantamaan sänkyään vaikka olikin sapatti. Tämä suututti fariseuksia tai ”juutalaisia” kuten Johannes niitä kutsuu. Tämän suuttumuksen kohteena Jeesus siis lausuu nämä sanat, jossa hän julistaa että hänen voimansa parantaa tai antaa elämää tulee sieltä mistä nämä fariseuksetkin hakevat auktoriteettijään, nimittäin Jumalalta.
Jeesus siis antaa elämän koska Jumala on antanut hänelle sen kyvyn, tehtävän tai voiman.
Se mitä tämä Raamatunteksti meille kertoo, on se että elämä on lahja. Se on lahja mitä ei anneta vain kerran, vaan useamman kerran monessa eri tilanteessa elämässä. Koska elämä ei ole vain sitä että me hengitämme ja sydän lyö. Elämä on myös elämänlaatu ja sisältö, hyvä elämä.
Hyvään elämään liittyy kiitollisuus. Kiitollisuus siitä että on hän joka antaa sen hyvän elämän, turvallisuuden ja uuden mahdollisuuden kerta kerran jälkeen. Joka kerta kun polvistumme tai kumarrumme ja nöyrästi pyydämme anteeksi, ja saamme kokea anteeksiannon, niin alkaa uusi elämä. Joka kerta kun saamme toivoa niin toivon mukaan alkaa uusi elämä. Ja joka kerta Jeesus on hän joka sen elämän meille antaa.
Jokapäiväisessä työssäni kohtaan merenkulkijoita. Ne tulevat maailman joka kolkalta tänne Vuosaaren satamaan ja jos vain on mahdollista, ne tulevat kirkolle. Jos minulla vain on mahdollisuus, niin käyn laivoilla ja kohtaan ihmisiä siellä. Monelle joka saavutettu satama on lupaus uudesta elämästä. Se on toivoa herättävää koska siellä saa levätä hetken. Siellä saa maata jalkojen alla. Se on muistutus läheisistä ja elämästä työn ulkopuolella.
Jeesus antaa elämän. Hän antaa laatua elämäämme, toivoa, turvallisuutta ja sisältöä. Hän antaa haasteita ja tukee vastoinkäymisissä.
Jeesus on elämä, tie totuus ja elämä.
Aamen.
www.merimieskirkko.fi

17 september 2009

Sjösöndagens predikan på finska

Ben Thilman:
Merisunnuntain saarna
Kokkolan kirkossa 20.9.2009
Matt 6 19-24
Hyvät ystävät
Kukapa ei haluaisi löytää aarteen? Ajatus on kiehtonut monia ihmisiä kautta aikojen. Aarre joka oli kätketty peltoon, on aiheena yhdessä Jeesuksen vertauksissa. Merirosvoaarre kaivettuna aution saaren maahan tai meren pohjassa on ollut monen aarteen metsästäjän unelma. Ja onhan niitä aarteita löytynytkin. Isoja kultahippuja Lapissa tai faaraon hauta tai kirstu täynnä espanjalaisia kultarahoja on löytynyt. Mutta paljon enemmän on etsitty ja toivottu ja oltu epätoivoisia, kuin on löydetty ja rikastuttu. Mutta aina se toivo vaan elää, kunhan löytyisi se aarre. Kunpa saisi rikkauksia, voittaisipa edes Lotossa.
Moni merenkulkija on lähtenyt merelle, koska se työ tuo rahaa, vaikka se on yksinäistä ja joskus vaarallista. Jokainen meistä haluaa turvata omaa talouttaan. Niin ajattelee filippiiniläinen merimies, joka viettää 11 kuukautta itämerellä kaukana omaisistaan. Hän sietää yksinäisyyttä ja kylmyyttä, koska se tuo hänelle rahaa. Ja hän tekee tunnollisesti työtään ja on kohtelias ja iloinen kuten hän on oppinut. Ja kun hän hoitaa työnä hyvin hän saa uuden työsopimuksen ja on toiset 11 kuukautta töissä. Mutta elintason hinta on se että hän ei saa olla lähellä rakkaitaan, että hän elää ankeassa ja meluisassa ympäristössä ja että hänessä asuu alituinen kaipuu.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Kun hänen sydämensä on kylässä jossain Filippiinien maaseudulla, lastensa ja vaimonsa kanssa joita hän näkee hetken joka toinen viikko, pienessä ruudussa Merimieskirkon tietokoneella Yahoo meseengerissä, ja hänen aarteensa on varustamon taskussa, niin siinä on pienoinen ristiriita. Mikä on tärkeätä? Jeesus kehottaa meitä pohtimaan aarteen etsintää ja sijoittamista turvalliseen paikkaan, missä miellä on se hyvässä säilössä. Keräämään sellaista pääomaa mikä auttaa meitä senkin jälkeen kun tämä elämä on ohi.
Se ei välttämättä ole vaihtoehto elintason turvaamiselle. Mutta ilman sitä Jeesuksen tarkoittamaa aarretta, kaikki maallinen hyvinvointi on aika turhaa. Maallinen katoaa, työpaikka voi mennä alta, terveys voi estää meitä ansaitsemasta, vaiva voi upota, sitä voidaan myydä alta pois tai sitä voidaan kaapata.
Mutta sitä aarretta mitä Jumala meille antaa, sitä ei vie kukaan meiltä, joten pitäkäämme siitä kiinni. Ja tukekaamme kaikin keinoin sitä työtä mitä tehdään ihmisten hyväksi jotta he löytäisivät sen aarteen mikä kerätään taivaaseen.
Aamen.