Ben Thilman:
Merisunnuntain saarna
Kokkolan kirkossa 20.9.2009
Matt 6 19-24
Merisunnuntain saarna
Kokkolan kirkossa 20.9.2009
Matt 6 19-24
Hyvät ystävät
Kukapa ei haluaisi löytää aarteen? Ajatus on kiehtonut monia ihmisiä kautta aikojen. Aarre joka oli kätketty peltoon, on aiheena yhdessä Jeesuksen vertauksissa. Merirosvoaarre kaivettuna aution saaren maahan tai meren pohjassa on ollut monen aarteen metsästäjän unelma. Ja onhan niitä aarteita löytynytkin. Isoja kultahippuja Lapissa tai faaraon hauta tai kirstu täynnä espanjalaisia kultarahoja on löytynyt. Mutta paljon enemmän on etsitty ja toivottu ja oltu epätoivoisia, kuin on löydetty ja rikastuttu. Mutta aina se toivo vaan elää, kunhan löytyisi se aarre. Kunpa saisi rikkauksia, voittaisipa edes Lotossa.
Moni merenkulkija on lähtenyt merelle, koska se työ tuo rahaa, vaikka se on yksinäistä ja joskus vaarallista. Jokainen meistä haluaa turvata omaa talouttaan. Niin ajattelee filippiiniläinen merimies, joka viettää 11 kuukautta itämerellä kaukana omaisistaan. Hän sietää yksinäisyyttä ja kylmyyttä, koska se tuo hänelle rahaa. Ja hän tekee tunnollisesti työtään ja on kohtelias ja iloinen kuten hän on oppinut. Ja kun hän hoitaa työnä hyvin hän saa uuden työsopimuksen ja on toiset 11 kuukautta töissä. Mutta elintason hinta on se että hän ei saa olla lähellä rakkaitaan, että hän elää ankeassa ja meluisassa ympäristössä ja että hänessä asuu alituinen kaipuu.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Kun hänen sydämensä on kylässä jossain Filippiinien maaseudulla, lastensa ja vaimonsa kanssa joita hän näkee hetken joka toinen viikko, pienessä ruudussa Merimieskirkon tietokoneella Yahoo meseengerissä, ja hänen aarteensa on varustamon taskussa, niin siinä on pienoinen ristiriita. Mikä on tärkeätä? Jeesus kehottaa meitä pohtimaan aarteen etsintää ja sijoittamista turvalliseen paikkaan, missä miellä on se hyvässä säilössä. Keräämään sellaista pääomaa mikä auttaa meitä senkin jälkeen kun tämä elämä on ohi.
Se ei välttämättä ole vaihtoehto elintason turvaamiselle. Mutta ilman sitä Jeesuksen tarkoittamaa aarretta, kaikki maallinen hyvinvointi on aika turhaa. Maallinen katoaa, työpaikka voi mennä alta, terveys voi estää meitä ansaitsemasta, vaiva voi upota, sitä voidaan myydä alta pois tai sitä voidaan kaapata.
Mutta sitä aarretta mitä Jumala meille antaa, sitä ei vie kukaan meiltä, joten pitäkäämme siitä kiinni. Ja tukekaamme kaikin keinoin sitä työtä mitä tehdään ihmisten hyväksi jotta he löytäisivät sen aarteen mikä kerätään taivaaseen.
Aamen.
Kukapa ei haluaisi löytää aarteen? Ajatus on kiehtonut monia ihmisiä kautta aikojen. Aarre joka oli kätketty peltoon, on aiheena yhdessä Jeesuksen vertauksissa. Merirosvoaarre kaivettuna aution saaren maahan tai meren pohjassa on ollut monen aarteen metsästäjän unelma. Ja onhan niitä aarteita löytynytkin. Isoja kultahippuja Lapissa tai faaraon hauta tai kirstu täynnä espanjalaisia kultarahoja on löytynyt. Mutta paljon enemmän on etsitty ja toivottu ja oltu epätoivoisia, kuin on löydetty ja rikastuttu. Mutta aina se toivo vaan elää, kunhan löytyisi se aarre. Kunpa saisi rikkauksia, voittaisipa edes Lotossa.
Moni merenkulkija on lähtenyt merelle, koska se työ tuo rahaa, vaikka se on yksinäistä ja joskus vaarallista. Jokainen meistä haluaa turvata omaa talouttaan. Niin ajattelee filippiiniläinen merimies, joka viettää 11 kuukautta itämerellä kaukana omaisistaan. Hän sietää yksinäisyyttä ja kylmyyttä, koska se tuo hänelle rahaa. Ja hän tekee tunnollisesti työtään ja on kohtelias ja iloinen kuten hän on oppinut. Ja kun hän hoitaa työnä hyvin hän saa uuden työsopimuksen ja on toiset 11 kuukautta töissä. Mutta elintason hinta on se että hän ei saa olla lähellä rakkaitaan, että hän elää ankeassa ja meluisassa ympäristössä ja että hänessä asuu alituinen kaipuu.
Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi. Kun hänen sydämensä on kylässä jossain Filippiinien maaseudulla, lastensa ja vaimonsa kanssa joita hän näkee hetken joka toinen viikko, pienessä ruudussa Merimieskirkon tietokoneella Yahoo meseengerissä, ja hänen aarteensa on varustamon taskussa, niin siinä on pienoinen ristiriita. Mikä on tärkeätä? Jeesus kehottaa meitä pohtimaan aarteen etsintää ja sijoittamista turvalliseen paikkaan, missä miellä on se hyvässä säilössä. Keräämään sellaista pääomaa mikä auttaa meitä senkin jälkeen kun tämä elämä on ohi.
Se ei välttämättä ole vaihtoehto elintason turvaamiselle. Mutta ilman sitä Jeesuksen tarkoittamaa aarretta, kaikki maallinen hyvinvointi on aika turhaa. Maallinen katoaa, työpaikka voi mennä alta, terveys voi estää meitä ansaitsemasta, vaiva voi upota, sitä voidaan myydä alta pois tai sitä voidaan kaapata.
Mutta sitä aarretta mitä Jumala meille antaa, sitä ei vie kukaan meiltä, joten pitäkäämme siitä kiinni. Ja tukekaamme kaikin keinoin sitä työtä mitä tehdään ihmisten hyväksi jotta he löytäisivät sen aarteen mikä kerätään taivaaseen.
Aamen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar